On vallan hauskaa tehdä huomioita Heppulin ja Myyrän ilmeiden, eleiden ja kommunikoinnin yhtäläisyyksistä ja eroista näin vauva-aikana. Yksi ehdoton samankaltaisuus on "datsunlaulu" jota on sekä Heppuli että Myyrä harrastanut. Se on yleensä varma unisuuden merkki ja se alkaa viimeistään siinä vaiheessa kun Myyrää ollaan pukemassa parvekkeelle päiväunilleen. Myyrän ääntely kuulostaa aivan samanlaiselta kuin vanha datsun jonka kylmää konetta käynnistellään epätoivoisesti pakkaskelillä: eu-eu-eu-eu-eu-eu-eeee, eu-eu-eu-eu-eu-eu-eee...

Yleensä sitten käy kuten on käynyt vissiin monelle datsunillekin pakkaskeleillä. Ääni ei ainakaan lupaa mitään hyvää, kunnes pikkuhiljaa vaimenee ja lakkaa kokonaan kuulumasta. Myyrä on unessa.

Äitee on harkinnut Heihulinaa! -blogin siirtämistä pois vuodatuksesta jonnekin muualle.. Mutta ei ole vielä keksinyt miten se tapahtuisi kaikkein helpoiten ja ylimääräistä aikaa&vaivaa säästäen.. Eli toistaiksi vielä jumitetaan täällä. Höh.

Myyrän syömiset ovat muuttuneet yhä kokonaisvaltaisemmiksi operaatioiksi päivä päivältä. Aikaisemmin Myyrän kepposteli syöttäjänsä kanssa heiluttamalla päätä vinhasti puolelta toiselle. Se ei missään nimessä ollut ruoasta kieltäytymisen merkki vaan tarkoitti sitä että Myyrä on mielissään ja nauttii tilanteesta. Etenkin jos sai aiheutettua syöttäjässään tällä toiminnolla jonkun vastareaktion - hymyn, jutustelua tai parhaassa tapauksessa pään heiluttelua syöttäjältäänkin (paitsi Mummilta joka tuntuu alkavan voimaan pahoin moisesta kieputtelusta tai pelkästä ajatuksestakin :-).

Päänheiluttelun ohessa toinen keppostelukeino oli tietenkin kaikkien vauvojen rakastama päristely. Etenkin silloin kun suu on täynnä ruokaa tai juomaa. Varsinkin puuron kanssa päristelyn teho korostuu entisestään kun puuro on tahmeaa ja kivasti kiinni huulissa ennenkuin sinkoutuu päristelyn voimasta syöttäjän naamaan, silmälaseille ja vaatteille. Puuro tarjoaa päristelyyn enemmän haastettakin, kuin mitä siloinen hedelmäsose tai vaikkapa vesi. Päristelyn aikana Myyrä ottaa totisen katsee, naama alkaa punoittaa kun kerää voimia koitokseen ja siitä se sitten lähtee! Loistosuoritus - märkiä, kiiltäviä puuropilkkuja taas ikkunat, verhot ja koko ruokailuympäristö täynnä. Syöttäjä myös.

Viimeisimpänä temppunaan Myyrä on esitellyt varpaiden nuoleskelua ruoka suussa ja syöttötuolissa istuen. On vallan vinhaa nähdä kuinka reisi- ja masumakkaroistaan huolimatta notkeuden ihmelapsi Myyrä saa vedettyä itsensä linkkuun syöttötuolin turvakaaren ympärille ja hilattua varpaat suuhunsa. On herkullisuuden huikentuma kuolata ja nuoleskella varpaita kun suu on täynnä Pikkukalastajan herkkumössöruokaa. Ainoa hankaloittava puoli tuossa suorituksessa näyttää olevan se, että ne hitsin varpaat tulee ihan niljakkaiksi ja liukkaiksi eivätkä meinaa pysyä kunnolla suussa, vaan lipsahtelevat takaisin alas varpaanvälit täynnä näytteitä päivän menusta. Ja tietty syöttäjänkin kannalta tuo on tavattoman epäergonominen syöttöasento kun saa sokkona tökkiä lusikkaa pää alaspäin olevan Myyrän suuaukkoa kohti.

Mutta Myyrä on notkeuden lisäksi myös fiksu. Hän on päättänyt jo yhdistää nuo kaksi ensin mainittua keppostelukeinoa yhteen joten luvassa on ollut ennen näkemättömiä taidonnäytteitä päristelystä joka toteutetaan päänheiluttelun yhteydessä. Äitee vaan laskee tunteja siihen ruokailutapahtumaan kun Myyrä keksi yhdistää päristelyn, päänheiluttelun ja varpaiden nuoleskelun yhtäaikaiseksi toiminnoksi. Siinä ei turvakaaretkaan riitä pitämään Myyrää aloillaan.

Löytäisiköhän mistään sellaista syöttötuolia jossa olisi integroituna viisipisteturvavyöt? Kertokoot ken tietää.

Niin hienosti Heppuli osaa pitää salaisuuden isänpäivävalmisteluiden osalta, kuten varmaan miljoonat muutkin lapset. Tekivät sitten eilen tarhassa isänpäiväjuttuja, joita pitää säilyttää jääkaapissa. Äitee muistutteli sitten joka toisessa välissä Heppulia että muistaisi olla kertomatta Iskälle salaisuudesta, vasta sitten sunnuntaina. Ensin oli kauheat väännöt Heppulin kanssa siitä että hän olisi itse halunnut nyt jo maistaa niitä yllätyksiä hetitännekaikkimulle -periaatteella.

Sitten ruokapöydässä Heppuli tomerasti ilmoitti Iskälle että tälle olisi yllätysherkkuja jääkaapissa. Tänks vaan, sano Äitee :-D

Voihan viheliästä. Pieni suloinen kanteletar lumosi Myyrän tänä aamuna YLEn aamu tv:n välityksellä. Aamu tv:n lastenohjelmaosuudessa oli musiikkihetki, jossa perinneasuun pukeutunut pikku tyttä kanteletta näppäillen lauloi jotain kaunista laulua heleällä pienen tytön äänellään. Myyrä istui keskellä olohuoneen lattiaa aivan hievahtamatta, tuijotti lumoutuneena tyttöä ja kuunteli laulua. Äiteen piti välillä käydä ihan kurkkaamassa että hengittääkö Myyrä ja onko kaikki hyvin, niin hiljaa paikallaan pieni mies istui.

Sitten kun laulu ja soitto loppui, niin Myyrä käänsi päänsä kohti takana sohvalla istuvaa Äiteetä ja katsoi Äiteetä hipi hiljaa surumielinen katse silmissään. Oi ja voi kun oli niin hellyttävä pieni mies sillä hetkellä. Myyrä oli pitkään hiljaa vielä esityksen jälkeenkin, välillä vilkuili Äiteetä huolestuneena, ikään kuin etsien selitystä sille jollekin ihmeelliselle mitä äsken koki. Taisi tehdä lähtemättömän vaikutuksen tuo suloinen kanteletar Myyryläiseen. Semmoisia ne suloiset pikku tytöt ovat!

(Ja taisipa olla niin harvinaista kuultavaa tuollainen kaunis laulu isoveikan karjumislauluihin sekä Äiteen epävireisiin laululeikkeihin tottuneelle. Pitäisi varmaan useammin soittaa musiikkia levyltä tai radiosta ja jättää oma laulaminen vähemmälle.)

Myyrä on mieltynyt sanomalehtiin. Ja kyllä ne aikakausilehdetkin kelpaa. Ja mikä tahansa rapiseva ja revittävä johon suinkin vain limaisen tahmeat näpit ylettää ja saa otteeseen. Se repiminenhän on vallan kehittävää puuhaa, näin Äitee ja Iskä muistaa jostain lukeneensa. Repikööt pieni ihminen sielunsa kyllyydestä, kyllähän paperisilppua maailmaan mahtuu! Mutta kun ne kahdella alaetuhampaalla raadellut ripinrapinriekaleet menevät tietenkin suuhun saakka.. Tänään Äitee hupsutti väsynyttä Myyryläistä sylissään ja naurukiekumisen seasta pilkotti avoimesta kidasta sinisiä hampaita! Ja siniset posket! Ja ne siniset posket olivat täynnä sinistä mössöä! Äitee yritti hivuttaa sormia Myyrän suuhun ja kaivella poskijemmoja tyhjiksi, mutta Myyrä ei millään olisi halunnut luovuttaa kuolalla mössötettyä Me Naiset -lehden herkullista kansilehden kappaletta roskiin vietäväksi. Äitee ei juurikaan ehdi lukemaan naistenlehtiä joita Mummi Äiteelle kiikuttaa, mutta Myyrä niistä ainakin nauttii kaikin mahdollisin tavoin - sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Tänään Äitee ja Iskä kävi Heppulin tarhalla vasu (varhaiskasvatussuunnitelma)-keskustelussa Heppulin oman hoitajan kanssa. Keskustelu oli varsin positiivishenkinen ja Äiteen huoli Heppulin tarhassa käymisen vaikeudesta hälveni rutkasti. Vaikka ne tarhaan jäämiset yhä edelleen takkuaa, niin Heppuli on kuulemma sopeutunut tarhaan todella hienosti, etenkin tämän syksyn aikana on petraantunut tosi hienosti. Viihtyy päivisin mainiosti ja on päivisin kuulemma kuin pieni papupata kun juttua tulee taukoamatta. Toimii hienosti ryhmässä, on kohtelias ja omaa hyvät pöytätavat, mutta osaa myös riehaantua leikkeihin ja toisten yllytyksiin. Eli on jo tullut siinä mielessä sinuiksi tarhan ja tarhalaisten kanssa että uskaltaa olla pingottamatta ja päästää energisyytensä tarhassakin valloilleen. Ja tarhatädit joutuvat jo käskemään ja komentamaan ja jopa erottamaan Heppulia ja hänen bestistään toisistaan kun vallan meno hurjenee ja kierrokset kohoavat. Hassua sinänsä, mutta edelliset asiat on todella hyvää kuultavaa tarhatädin suusta. Eli vaikka aamuisin itketään tarhaan lähtöä niin on lohduttavaa tietää ettei siellä päivisin itketä vaan meno on yhtä hurjaa ja huoletonta kuin kotonakin.

Ja nyt on tilanne se, että Heppuli alkaa tekemään tarhassa täyttä viikkoa joko tammikuusta tai helmikuun alusta lähtien. Se varmasti osaltaan auttaa tuota tarhaanjäämisen vaikeutta, kun ei ole niitä yksittäisiä tiistaisia kotipäiviä sekoittamassa pakkaa vaan on yksi yhtenäinen pötkö tarhapäiviä ja sitten viikonlopun vapaat koko perheellä. Nyt se on aina sitä että Heppuli on joka aamu ja ilta kyselemässä että onko tänään kotipäivä, onko tänään tarhapäivä ja murehtii jo etukäteen sitä kumpi seuraavana aamuna on vuorossa.

Heppulilla on jokin käsittämätön fiksaatio kolmeen minuuttiin. Usein, kun Heppuli pyytää Äiteetä potkimaan palloa eteiseen, niin ensimmäiseksi pitää pelaajien asettua paikoilleen, kumpainenkin omaan päätyynsä eteiskäytävällä. Sitten Heppuli jemmaa palloa ja totetaa vakavana että nyt sitten pitää odottaa kolme minuuttia, valmentaja on sanonut. Siinä sitten seistään tovi hiljaa eteisessä ja pyöritellään silmiä ja odotellaan ajan kuluvan. Tosiasiallisesti kello on kierähtänyt ehkä minuutin kun Heppuli jo antaa peliluvan. Tämä käsittämätön kolmen minuutin sääntö toteutuu melkein aina kun palloa aletaan pelaamaan.

Tänään sitten Heppuli vaati kolmen minuutin sääntöä toteutettavan ensi kertaa suihkussa. Aivan käsittämätöntä. Äitee oli jo ammeillut molempien poikien kanssa, Myyrä oli jo poistunut Iskän kuivailtavaksi ja Heppulin kanssa vielä huuhdottiin saippuoita suihkun alla pois. Äitee alkoi jo hoputtamaan Heppulia kunnes Heppuli totesi ettei voi vielä lähteä, on vielä oltava kolme minuuttia suihkussa. Ja sitten oltiin. Kotvan kuluttua Heppuli täsmensi että pitää olla puolitoista minuuttia suihkussa, sitten voidaan poistua. Ja edelleen oltiin. Kunnes aika ilmeisesti oli täyttynyt ja Heppuli sulki suihkun ja poistui kuivailemaan.

Äiteen aamupäivä meni mössöillessä. Myyrän ruokavalio ja -halu on sen verran muuttunut viime aikoina, että Äitee on joutunut turvautumaan laiskuuksissaan yhä enemmän kaupan 8kk valmisruokapurkkeihin, kun pakkasesta ovat alkaneet mössökuutiovarannot jo ehtymään. Myyrän kerta-annos laskettuna jääpalakuutioina on n.10kuutiota per ateria. Siinä saa olla aikamoisen satsin keittelemässä aina kerrallaan että kuutioista riittäisi paria päivää pidemmäksi aikaa. Ei siis ole mieltä enää käyttää tuota maisteluvaiheessa ah niin hyväksi havaittua keinoa eli jääpalakuutioihin pakastamista.

Heppulillakin oli tietty aikakausi kun oli lähdes vallan kaupan purkkiruoilla. Ensin alkuun kun syötiin pelkkiä kasvissoseita tai maisteltiin vasta lihasoseita niin sosekuutoista oli helppo koota mieleinen ateria. Sitten kun makumaailma kasvoi niin kaupan valmisruoat tarjosivat vallan hyvän vaihtoehdon lapsensa ruokkimiseen. Se aika kun kuitenkin on niin lyhyt kun sitten jo siirtyy muun perheen kanssa samoihin ruokiin.

Nyt siis Myyräkin on pikkuhiljaa ollut lipsumassa vallan purkkiruoille. Äitee hieman yrittää tsempata tämän asian suhteen ja käynnisti mössötehtaan tälle aamulle. Ettei sitten vain käy niin että poitsulle alkaa maistumaan vain kaupan murkinat eikä Äiteen kokkailut. Äitee teki nyt pelkkiä vihannesmössöjä pakkaseen, niihin on sitten helppo lisätä jääpalakuutioina pakastettua kanaa, possua, nautaa tai kalaa. Se kala on tosin vielä testaamatta.

Tämän päivän mössötehdassaldona on läjällinen pilttipurkkeja seuraavanlaisin sisällöin:

* porkkana + kesäkurpitsa + omena + purjo + timjami + mustapippuri + kaura&riisi -seos

* bataatti + kukkakaali + paprika + timjami + persilja + kaura&riisi -seos

* maissi + tomaatti + porkkana + parsa + valkopippuri + basilika + ruohosipuli + ruispasta

Ja noista mössöistä tuli itse asiassa melkoisen makoisia. Äiteekin olisi voinut syödä niitä hyvällä halulla. Toisin kuin kaupan purkkiruokia.

Mutta saas nähdä mitä Myyrä tykkää..

Tänään Myyrä sai maistaa ensimmäisen kerran kananmunaa. Ihan sillä se otettiin nyt ohjelmistoon sillä tulevan viikon sisään Myyrän olisi tarkoitus saada influenssarokote, josta on kuitenkin olemassa maininta että se saattaa aiheuttaa allergisen reaktion jos on kananmunalle allerginen. Ja tuo kohtalokas vesimelonin maistelu vielä mielessään Äitee päätti ottaa "hallitun riskin" ja testata Myyrälle ensin munan ennen kuin käydään tuikkasemassa se influenssarokote. Heppulillekin se on jo ostettuna ja odottamassa jääkaapissa sopivaa rakoa käydä neuvolassa se otattamassa.

Eipä Myyrästä ollut munan ystäväksi ensi makusteluilla. Hirveitä irvistyksiä, puistatuksia, kakomista ja muuta hyvin teatraalista. Mutta Äiteepä on ainakin vielä tässä vaiheessa se ovelampi osapuoli ja osasi piilottaa munan rippeet herkkumössöruoan joukkoon. Ja tsadaa, Myyräpä sai ensiannoksensa munasta masuunsa!

Eteisen lipaston päällä on lojunut jo pitkään kaksi kirjakerhon pakettia - pari unohdettua peruutusta kirjakerhoista ja paketit on niin isoja ettei ne ole mahtuneet postilaatikkoon palautettavaksi. Ne olisi pitänyt viedä postiin saakka mutta ovat sitten unohtuneet siihen.

Ne on jo sen verran kauan siinä olleet että Äitee päätti lunastaa ne kirjat kun ne laskutkin taisi jo olla myöhässä. Äitee vihdoin avasi laatikot ja kurkkasi mitä sieltä löytyi. Toinen oli lastenkirja "Buu ja Bää" tms.. No, ehkä Heppuli tykkää siitä..

Toista pakettia avatessaan Äitee toivoi sen sisältävän jonkun kivan lukuhaluja herättävän uuden romaanin.. Mutta siellä oli käsityökirja "Taito tehdä, ilo onnistua". PERRRHANA.

Äitee seuraa mielenkiinnolla Tehyn työtaistelun etenemistä. Ei mediatilaa saavat palkkataistelut yleensä herätä värinöitä suuntaan tai toiseen - paitsi tässä tapauksessa huokailuja sairaiden ja hoitoa tarvitsevien puolesta(!) ja nyt erityisesti NIMB-ilmiönä - NOT IN MY BACKYARD! Tapelkaa vaan kunhan se ei kosketa minua. Ja mieluusti ei ketään läheistäkään. Eikä ketään kenen henki vaarantuu nyt moisen kädenväännön vuoksi. Kaikki kunnia raskasta työtä tekevälle hoitohenkilökunnalle, varmasti lisäpalkka maistuisi itse kullekin mutta Äiteen mielestä on väärin, todella väärin, jos mennään sen rajan ylitse että yksikään henki vaarantuu. Sen verran Äitee on aikoinaan Papan kanssa aikaa sairaaloissa viettänyt ja tullut tämä kokemus sitä kautta omakohtaiseksi ettei halua edes kuvitella mitä ne irtisanoutumiset tarkoittaisivat akuuttia ensihoitoa tarvitsevien, lapsi- ja syöpäpotilaiden, elinsiirtoa odottavien ym sellaisten kohdalla joiden tila tosissaan heikentyisi tai mahdollisesti henki olisi vaarassa sen vuoksi.

Äiteelle on ensi viikon keskiviikoksi buukattuna tähystysleikkaus. Operaatio sinänsä ei pitäisi olla hankala, parin päivän pikkujuttu sairaalassa, mutta väkisinkin on käynyt mielessä että ENTÄ jos jokin meneekin toisin kuin pitäisi ja sairaalassaoloaika syystä tai toisesta pidentyy.. Äitee ei totisesti haluaisi olla siellä keskenään kun joukot marssii pihalle. Kun ei kerta ole kysymyksessä mikään kiireellisyysluokka ykkösen tapaus... Ei tästä kenenkään henki lähtisi jos Äiteen operaatio siirtyisikin.

Äitee soitteli toivorikkaana osastolle ja kyseli miten kuviot menee. Mahdolliset irtisanoutumiset astuvat voimaan 19.pvä joten ensi viikon leikkausaikataulu pätee ainakin Äiteen operaation osalta. Piste. Mutta olisi siellä varmasti ollut sellaisiakin jotka ihan tosissaan olisi tarvinneet sitä leikkausaikaa ennen mahdollisia irtisanoutumisia..

Että se sitten pysyy kalenterissa ensi viikon ohjelmana.

Imuri hajosi, joten nyt on hakusessa vaihtoehtoisesti joko uusi imuri tai vaihtoehtoisesti Myyrän päälle puettava moppiasu. Myyrä kuitenkin nuohoaa pitkin lattioita päivät läpeensä joten on jo korkea aika alkaa hyödyntämään tätäkin seikkaa ja hoitaa samalla kodin lattioiden siivous ja pölyjen keräys.

Koko saisi olla 86cm niin olisi hieman kasvunvaraa. Mieluusti sellainen jossa ne mopin haituvat olisi sekä vatsan alla että myös raajoissa. Täten puhdistus tapahtuisi laajemmalla pinnalla, mutta samalla raajojen puhdistuspinnat ylettyisivät hyvin myös ahtaisiin paikkoihin. Kosteussuojakäsittely olisi eduksi, jotta moppiasun alla pidettävät vaatteet eivät kastuisi. Moppiasu ei saisi olla kovin paksu ettei Myyrä jumiutuisi sohvien ja sänkyjen alle.

Yhteydenotot  ja kuvalliset tarjoukset sähköpostitse!

*Äitee kuuklettaa prototyyppiä*

Heppulilla on nyt totaalinen Iskä -kausi menossa. Jos Iskä on ilman paitaa, täytyy Heppulinkin ottaa paita pois. Jos Iskä menee vessaan, tulee Heppulillekin tarve päästä. Ja nyt ne on sitten ihan samikset, kun Äitee surautti molempien ukkojen päät parturikoneen 4millin terällä stailia SA-int. Kyllä nyt Heppulin kelpaa!

Tänään Heppuli onkin saanut leikkiä Iskän kanssa mielin määrin, kun Myyräkin meni Mummilaan yökylään.

 

Voi pojjaat mikä järkäle tuo Myyrä jo on... Eihän se siis muuten, "normaalimitoissahan" tuo vielä menee, mutta järkäle siis suhteessa niihin mielikuviin joiden mukaan Äitee kuvitteli Myyrän kasvukäyrän menevän. Ja joiden mukaan Äitee on myös toppahaalarin ostanut alkutalven varalle. Eilen sitten ensimmäisenä pakkasaamuna oli aihetta kaivaa tuo suloisen söpö hirvitoppahaalari esille, mutta perhana vieköön.. Eihän siitä mennyt edes vetskari kiinni!!!! Niska-haara -mitta on auttamattomasti liian nafti. Ei vaikka kuinka asettelisi tai sulloisi Myyrää sen sisälle. Se haalari on kokoa 74 ja Äitee kun aatteli sen menevän hienosti näin alkutalvesta, olihan Heppulilla sen kokoisia vaatteita käytössään vielä vuoden iässä.. Ja haalarit yleensä on aika reilua mitoitusta. No, onneksi Heppulin jäljiltä on sitten olemassa toppahaalaria pykälää suuremmassakin koossa, joten piti kaivaa sekin esille. Siihen Myyrä kyllä sujahtaa varsin jouhevasti, mutta Äiteetä nyt harmittaa että jäi tuo kivannäköinen uusi haalari täysin käyttämättä..

Onneksi ei rahallisesti ollut suuri investointi, taisi olla 12egeä aletangossa, joten sen puoleen ei tullut isoa tappiota. Jos siis on nyt joku tuttavapiirissä sellainen jolla olisi käytttöä 74cm toppahaalarille niin huutakoot hep! Nyt saisi lainaksi kivan uuden haalarin :-)

(Tosin näin kävi myös kaikkein pienimmälle haalarille viime keväänä. Mummi oli ostanut Myyrälle 56cm toppahaalarin Myyrän ensitaipaleelle, mutta ensimmäinen lämmin kevätaurinkopäivä oli juurikin se päivä jolloin Äitee ja Myyrä kotiutui synnäriltä. Sen jälkeen ei ollut enää ainuttakaan toppahaalaripäivää koko keväänä.. Nyt on sitten toppahaalaria jemmassa meinaan joka lähtöön, ihan iskemättömiä:-)