lauantai, 10. marraskuu 2007

Toverit, kerätkää kamppeenne!




Hei hulinaa! -blogin taru on lopussa. Turinointi muuttaa toisen katon alle, esteettisyys- ja käytettävyysseikkojen vuoksi. Jatkoa seuraa:

Kah kuhinaa! -jälkeen hulinoiden

Näkymisiin tupareissa :-)



lauantai, 10. marraskuu 2007

Datsunlaulua


On vallan hauskaa tehdä huomioita Heppulin ja Myyrän ilmeiden, eleiden ja kommunikoinnin yhtäläisyyksistä ja eroista näin vauva-aikana. Yksi ehdoton samankaltaisuus on "datsunlaulu" jota on sekä Heppuli että Myyrä harrastanut. Se on yleensä varma unisuuden merkki ja se alkaa viimeistään siinä vaiheessa kun Myyrää ollaan pukemassa parvekkeelle päiväunilleen. Myyrän ääntely kuulostaa aivan samanlaiselta kuin vanha datsun jonka kylmää konetta käynnistellään epätoivoisesti pakkaskelillä: eu-eu-eu-eu-eu-eu-eeee, eu-eu-eu-eu-eu-eu-eee...

Yleensä sitten käy kuten on käynyt vissiin monelle datsunillekin pakkaskeleillä. Ääni ei ainakaan lupaa mitään hyvää, kunnes pikkuhiljaa vaimenee ja lakkaa kokonaan kuulumasta. Myyrä on unessa.


lauantai, 10. marraskuu 2007

Hus pois


Äitee on harkinnut Heihulinaa! -blogin siirtämistä pois vuodatuksesta jonnekin muualle.. Mutta ei ole vielä keksinyt miten se tapahtuisi kaikkein helpoiten ja ylimääräistä aikaa&vaivaa säästäen.. Eli toistaiksi vielä jumitetaan täällä. Höh.


perjantai, 9. marraskuu 2007

Pyhä kolminaisuus: pää, huulet ja varpaat!


Myyrän syömiset ovat muuttuneet yhä kokonaisvaltaisemmiksi operaatioiksi päivä päivältä. Aikaisemmin Myyrän kepposteli syöttäjänsä kanssa heiluttamalla päätä vinhasti puolelta toiselle. Se ei missään nimessä ollut ruoasta kieltäytymisen merkki vaan tarkoitti sitä että Myyrä on mielissään ja nauttii tilanteesta. Etenkin jos sai aiheutettua syöttäjässään tällä toiminnolla jonkun vastareaktion - hymyn, jutustelua tai parhaassa tapauksessa pään heiluttelua syöttäjältäänkin (paitsi Mummilta joka tuntuu alkavan voimaan pahoin moisesta kieputtelusta tai pelkästä ajatuksestakin :-).

Päänheiluttelun ohessa toinen keppostelukeino oli tietenkin kaikkien vauvojen rakastama päristely. Etenkin silloin kun suu on täynnä ruokaa tai juomaa. Varsinkin puuron kanssa päristelyn teho korostuu entisestään kun puuro on tahmeaa ja kivasti kiinni huulissa ennenkuin sinkoutuu päristelyn voimasta syöttäjän naamaan, silmälaseille ja vaatteille. Puuro tarjoaa päristelyyn enemmän haastettakin, kuin mitä siloinen hedelmäsose tai vaikkapa vesi. Päristelyn aikana Myyrä ottaa totisen katsee, naama alkaa punoittaa kun kerää voimia koitokseen ja siitä se sitten lähtee! Loistosuoritus - märkiä, kiiltäviä puuropilkkuja taas ikkunat, verhot ja koko ruokailuympäristö täynnä. Syöttäjä myös.

Viimeisimpänä temppunaan Myyrä on esitellyt varpaiden nuoleskelua ruoka suussa ja syöttötuolissa istuen. On vallan vinhaa nähdä kuinka reisi- ja masumakkaroistaan huolimatta notkeuden ihmelapsi Myyrä saa vedettyä itsensä linkkuun syöttötuolin turvakaaren ympärille ja hilattua varpaat suuhunsa. On herkullisuuden huikentuma kuolata ja nuoleskella varpaita kun suu on täynnä Pikkukalastajan herkkumössöruokaa. Ainoa hankaloittava puoli tuossa suorituksessa näyttää olevan se, että ne hitsin varpaat tulee ihan niljakkaiksi ja liukkaiksi eivätkä meinaa pysyä kunnolla suussa, vaan lipsahtelevat takaisin alas varpaanvälit täynnä näytteitä päivän menusta. Ja tietty syöttäjänkin kannalta tuo on tavattoman epäergonominen syöttöasento kun saa sokkona tökkiä lusikkaa pää alaspäin olevan Myyrän suuaukkoa kohti.

Mutta Myyrä on notkeuden lisäksi myös fiksu. Hän on päättänyt jo yhdistää nuo kaksi ensin mainittua keppostelukeinoa yhteen joten luvassa on ollut ennen näkemättömiä taidonnäytteitä päristelystä joka toteutetaan päänheiluttelun yhteydessä. Äitee vaan laskee tunteja siihen ruokailutapahtumaan kun Myyrä keksi yhdistää päristelyn, päänheiluttelun ja varpaiden nuoleskelun yhtäaikaiseksi toiminnoksi. Siinä ei turvakaaretkaan riitä pitämään Myyrää aloillaan.

Löytäisiköhän mistään sellaista syöttötuolia jossa olisi integroituna viisipisteturvavyöt? Kertokoot ken tietää.

perjantai, 9. marraskuu 2007

Iskälle OLI yllätys


Niin hienosti Heppuli osaa pitää salaisuuden isänpäivävalmisteluiden osalta, kuten varmaan miljoonat muutkin lapset. Tekivät sitten eilen tarhassa isänpäiväjuttuja, joita pitää säilyttää jääkaapissa. Äitee muistutteli sitten joka toisessa välissä Heppulia että muistaisi olla kertomatta Iskälle salaisuudesta, vasta sitten sunnuntaina. Ensin oli kauheat väännöt Heppulin kanssa siitä että hän olisi itse halunnut nyt jo maistaa niitä yllätyksiä hetitännekaikkimulle -periaatteella.

Sitten ruokapöydässä Heppuli tomerasti ilmoitti Iskälle että tälle olisi yllätysherkkuja jääkaapissa. Tänks vaan, sano Äitee :-D